The Finnish Suplex: Jättiläiset
The Finnish Suplex on FCF mestari Juhana ”King Kong” Karhulan blogisarja joka palaa nyt tauon jälkeen avatakseen mestarin ajatuksia Talvisodan pääottelusta.
Suomalaista showpainikenttää on aina dominoineet kuvainnolliset jättiläiset yksi vuorollaan, toinen toistaan ylivoimaisempana. Kuulun itse tuohon harvinaiseen neljän painijan joukkoon ketkä ovat luoneet, synnyttäneet ja muovanneet FCF Wrestlingin näköisekseen. Vain minä yksin seison tuon pienen ryhmän huipulla, kaikkien aikojen suomalaisena showpainijana. Talvisota XV:ssä minulle tulee täyteen 1142 päivää FCF mestarina, kumulatiivisesti yli kolmen vuoden ajan olen siis toiminut suomipainin ohjastajana, sen kiitosta vaille jääneenä suojelijana. Olen legendaarisen, yli 16 vuotisen urani aikana otellut kuuden Talvisodan pääottelussa ja puolustanut suomenmestaruutta niin ulko- kuin kotimaassakin maailmantason haastajia vastaan. Olen yksikätisesti tuonut suomalaisen showpainin kivikaudelta nykypäivään ja relevanssiin ja kouluttanut sen jokaisen nykyisen painijan, minä totisesti olen suomalainen showpaini ja suomalainen showpaini olen minä.
Ylihuomenna, Talvisodan pääottelussa Shemeikka pyrkii todistamaan väitteensä, että hän kuuluu rinnalleni tasa-arvoisena vastustajana. Absurdia.
Historiani Shemeikan kanssa on pitkä ja mutkikas. 2016 koulutusryhmän kanssa aloittanut Shemeikka paistoi heti kirkkaana ryhmänsä lupaavimpana prospektina. Näin meissä paljon samaa, olennaiseen keskittyviä monilahjakkuuksia keiden nälkä on kyltymätön. Näin Shemeikassa tulevaisuuden jota halusin kultivoida ja niin alkoi yhteinen taipaleemme tähän saakka.
Heti debyytinsä jälkeen Shemeikka lunasti huippulupauksen ennakko-odotukset, mies antoi jatkuvasti uravuosiaan kovempia näyttöä eikä kehitykselle ollut loppua näkyvissä. Kaiken huipennus nähtiin kun Shemeikka johti FCF Wrestlingin voittoon Mustaa Aukkoa vastaan 2019 Omegassa.
Shemeikan suoritus niin johtajana, taiteilijana kuin painijanakin jää kiistattomasti suomipainin historiaan ikuisesti. Shemeikka antoi itsestään kaiken ja luhistui ottelun jälkeen kaikkensa antaneena, tunteensa peittävästä maskistaan luopuneena. Tuona päivänä minä tarvitsin Shemeikkaa, FCF Wrestling tarvitsi Shemeikkaa päihittääksensä Musta Aukon vyöryn, mutta maassa haavoitettuna makaava Shemeikka ei ollut minulle kuitenkaan vastoinkäyminen. Kun Musta Aukko oli aiemmin alkanut valtaamaan toimitusjohtamaani FCF Wrestlingiä näin nimittäin mahdollisuuden…
Talvella 2017, Talvisota XII:n pääottelun jälkeen istuin surumielisenä keskellä kehää. Vuodatin mikrofoniin sanat jota en uskonut koskaan sanovani: “Painini on nyt painittu”. Olin kärsinyt molempien hartioitteni rustorangan kulumisesta aiheutuneesta loukkaantumisesta. En ollut pystynyt edes tekemään yhtä punnerrusta noin puoleen vuoteen. Saavuttamani painihurmos oli vain muisto, kun ennen koko euroopan kovin painisuorittaja joutui nyt selviytymään ottelusta otteluun piilottelemalla heikkouksiaan vahvuuksiinsa nojaamisen sijaan. Luovuin painiurastani keskittyäkseni suomipainin kehittämiseen takahuoneesta käsin, mutta oikea syy varhaiseläkkeeseeni oli, että en pystynyt enää olemaan kaikkein paras rikkoutuneen kroppani takia. Kun olin päässyt maistamaan tuota menestyksen hedelmää, kaikki vähempi maistui vain tuhkalta.
Aloitin virallisesti FCF Wrestlingin toimitusjohtajana seuraavan vuoden syyskuussa. Kehitin suomalaisen showpainin sen nykyiseen tilaan ennätysajassa, uudistin koko skenen noin vuodessa ja kaikki toimi. Ainoa asia, mikä jäi puuttumaan oli kilpailu. Olin suomipainin historian paras johtaja, mutta kun vertailussa on mitä on, niin se on kuin onnistuisi hyppäämään tulitikkuaskin ylitse. Se ei tyydyttänyt minua.
Kun näin Mustan Aukon johtajan — ja entisen koulutustoverini — Mahtavan Perkuleksen havittelevan valtaa, päässäni muodostui suunnitelma. Suunnitelma jolla pääsisin takaisin parrasvaloihin, painikehään sekä kilpailemaan parhuudesta. Aloin kuntouttamaan hajonnutta kroppaani takaisin painikuntoon.
Tällä välillä Shemeikka oli suvereenisti valittu joka vuosi vuoden parhaaksi suomalaiseksi showpainijaksi sekä vuoden otteluiden kamppailijaksi. Aloin puskemaan Shemeikasta irti yhä enemmän ja enemmän. Jos koskaan tekisin paluuni kehiin, sen tulisi tapahtua arvoistani vastustajaa vastaan. Sellaista ei ikävä kyllä ollut olemassa, joten minun piti luoda hänet. Taistelimme vuorotellen Perkuleksen kanssa Shemeikan “sielusta”, oikeasti halusinkin Perkuleksen pääsevän vallankaappauksessaan mahdollisimman pitkälle, tuossa klovniparaatissa ei ollut sekuntiakaan oikeaa uhkaa minulle. Vihdoin, annettuaan kaiken Omegassa 2019 Shemeikka todisti minulle, että suomessa on arvoisiani vastustajia. Seuraavaksi oli aika pedata kehäpaluuni ja urani seuraava ja viimeinen vaihe.
Ensimmäinen askel oli käyttää haalimaani etulyöntiasemaa päästäkseni takaisin painikehiin ja pääottelukuvioihin. Ensin ottelin tiukan ottelun Talvistoa XIV:ssä palkkaamani vanhaa ystävää ja vihollistani Valentinea vastaan. Ottelun jälkeen nimeni oli jälleen ihmisten huulilla ja pystyin taas hengittämään vapaammin valokeilassa. Seuraavaksi asetin itseni FCF mestaruuden ykköshaastajaksi ja päihitin Ionin helposti 2020 syksyllä, suunnitelmani oli melkein valmis. Kuitenkin ennen kuin pystyin luopumaan toimitusjohtajuudestani ja keskittymään sataprosenttisesti painimiseen, minun piti vielä luoda itselleni tarvittava ympäristö lopulliseen kukoistamiseen.
Tuo tapahtui heittämällä Shemeikan tielle kaikki esteen mitä keksin, en hidastaakseni häntä vaan tehdäkseni hänestä vahvan yleisön silmissä. Lopullinen pensselinsilaus saavutettiin kun toin Valentinen takaisin Suomeen ykköshaastajuuden Rumbleottelun viimeisenä yllätysosallistujana. Tämänkin esteen Shemeikka onnistui ylittämään, sisälläni kihelmöin nähdessäni palasten putoavan paikoilleen.
Vihdoin Shemeikka astui porteilleni 2021 kesäkuussa. Vuosien jälkeen rakentamani painija oli vihdoin kehässä vastassani mestaruusottelussa. Shemeikka, parasta mitä suomen painiskene on pystynyt tuottamaan eläköitymiseni jälkeen oli vihdoin ykköshaastaja ja suuruuden porteilla.
Ja minä tuhosin hänet.
Brutaalisti, tylysti, pysyvästi ja ennätysajassa. Sen minkä rakentaa korkealle, voi myös repiä alas. Tuhosin oman luomukseni tavalla joka järisytti koko lajia lattiasta kattoon. Koskaan ei ole suomen painikehissä nähty vastaavaa dominointia, Shemeikalla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta minua vastaan. Todistin tuona päivänä hänelle, yleisölle ja ennen kaikkea itselleni, että minä — Juhana “King Kong” Karhula — olen kaikkien aikojen paras suomalainen showpainija. Kaikki oli valmista, suunnitelmani toteutunut pienintäkin yksityiskohtaa myöten kuten olin sen aluille laittanut vuosia sitten. Se hetki oli täydellinen, maailma oli sekunnin verran valmis ja kaunis. Olin vihdoin takaisin siellä, minne kuuluinkin: Huipulla.
Mitä seurasi, en osannut odottaa. Luulin puristaneeni kaiken taistelunhalun Shemeikasta pysyvästi, mutta olin aliarvioinut hänen sinnikkyytensä. Mestaruusvoittoni vuosijuhlassa, jällee dominoivan mestaruuspuolustuksen jälkeen Shemeikka ilmestyi lavalle kuin kummitus. En ole koskaan urallani tai elämässäni nähnyt vastaavaa muodonmuutosta niin lyhyessä ajassa. Poissa oli kaikki se epävarmuus ja huoli, jonka olin aiemmin nähnyt lahjakkaassa mutta yliajattelevassa koulutuskokelaassa vuosia sitten Porvoon treenihalilla. Tilalla oli itsevarma, nopea, aggressiivinen Shemeikka.
Tämä oli kuin eri ihminen, keinot jotka olin käyttänyt onnistuneesti häntä vastaan vain kuukausia sitten tuntuivat vain valuvan Shemeikan selästä kuin vesi hanhet sulista. Minut valtasi kauhea ajatus “Minä rakensin tämän hirviön”. Tuon pelon syrjäytti kuitenkin suurempi huoli, tämä Shemeikka oli jotain mihin minulla ei ollut osuutta eikä arpaa. Tämä Shemeikka oli jotain enemmän. Koulutettavasta oli kasvanut painija, epävarmasta varma ja haastajasta saalistaja. Vain muutama kuukausi tämän jälkeen Kalliosalin Showpainia! tapahtumassa Shemeikka selätti minut ensimmäisenä painijana melkein neljään vuoteen.
Talvisota XV:n pääottelussa kohtaan Shemeikan. Vaikka ottelu onkin revanssi kesäkuulta, niin tässä matsissa ei ole mitään mikä muistuttaa minua kesän ottelusta. Shemeikka on kavunnut täysin huomaamattani iskuetäisyydelle minusta ja mestaruudestani. Ylihuomisen ottelu tulee olemaan varmasti yksiä urania kovimpia koetuksia. Shemeikka kuitenkin unohtaa yhden asian tavoitellessaan suomalaisen showpainin kirkkainta palkintoa: Minä. Olen. Suomalainen. Showpaini.
Minä olen Herra Talvisota. Olen esiintynyt jokaisessa Talvisodassa sen pitkässä historiassa ja paininut niistä kuuden pääottelussa. Olen voittanut ja hävinnyt mestaruuksia isoilla lavoilla,tiedän tasan tarkkaan mihin olen astumassa. Nyt kun Shemeikka on paljastanut korttinsa, tiedän myös tasan tarkkaan kenen kanssa olen sinne astumassa. Shemeikka taas ei pysty mitenkään tietämään mitä hänellä on vastassa, Talvisota-Karhula on oma petonsa jonkalaista ei olla nähty painikehissä vuosiin. Kun Shemeikka makaa selällään lauantain päätteeksi katsoen Valkoisen Salin valoja kun tuomari laskee kolmeen tajuaa hän vihdoin faktan, jota olen koittanut todistaa kaiken tämän ajan.
Suomalaista showpainikenttää on aina dominoineet kuvainnolliset jättiläiset yksi vuorollaan, toinen toistaan ylivoimaisempana. Suomipainin Mount Rushmore on täynnä ja Shemeikka ei kuulu sinne. Talvisodassa näytän Shemeikalle ja kaikille jotka ovat sitä edes sekunnin verran epäilleet: FCF Wrestling on minun harteilleni rakennettu maailma jota kannan epäitsekkäänä Atlaksena, tärkeyteni ja taitoni ovat niin paljon kaikkien ymmärryksen yläpuolella, että olen todennäköisesti myös suomipainin historian aliarvostetuin painija ja johtaja. Talvisodassa voitan Shemeikan ja kannan mestaruuteni uuteen aamuun. Niinkuin olen tehnyt niin lukemattoman monta kertaa, Shemeikka on vain yksi luku lisää tarinaani.
Karhula
Talvisota XV liput nyt Livetosta